Näyttelemässä Jyväskylässä

Voih. Sana joka tulee mieleen viikonlopun näyttelymatkasta Jyväskylään, sattuu kun tippuu pilvistä maanpinnalle.

Kesällä, ulkonäyttelyissä Jerry toimi jo mukavasti kehässä eikä häntäkään ollut ylitsepääsemätön ongelma. Luulin vastoin parempaa tietoani että ongelma ratkaistu, enää tarvitaan vain pientä muistuttelua ennen tulevaa näyttelyä. Mutta ei se mennytkään ihan niin. Eli herätyskello soi sunnuntaiaamuyöstä klo 04.00 ja auto starttasi kohti Jyväskylää 04.50. Kehän laidalla oltiin puoli yhdeksän aikaan, vaikka kännykän gps ohjasi todella omituista reittiä loppuosan ja päädyimme ihan uppo-outoon yritysparkkihalliin. Hyvä puoli oli ettei parkkimaksua tarvinnut maksaa. Jo ennen kehää huomasin että Jerryn korvat eivät ihan ole sillä taajudella kuin halusin, mutta siltikään kehään meneminen ei jännittänyt kovasti (olisi pitänyt ja useimmiten jännittääkin). Lensimme kehästä sinisellä nauhalla ja syynä todennäköisesti juuri väärässä kohdassa noussut häntä. Tässä kohtaa voi aloittaa itsetutkiskelun kun kotiin on 3h ajomatka ja tuliaisia ei ole. Kaiken lisäksi sunnuntai oli varmaan marraskuun ainoa vapaapäivä kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli rapsakka pakkassää. Ei harmittanut ajaa autoa. Ehkö kuitenkin hyvä että tää tapahtui ennen messaria, sisuuntuminen yleensä auttaa siinä että tekee päätöksen "nyt se kuuntelee minua eikä sillä ole vaihtoehtoja. Ei vaikka olisi kuinka hyväntuoksuinen tyttö kehän laidalla tai toinen uros tuijottelemassa". Voin luvata että messarissa ei ole levollinen olo kun on menossa kehään.

Toisiin tunnelmiin, lauantaina kävimme hakutreeneissä ja saimme hyviä neuvoja miten jatkaa eteenpäin. Hajuhaku ei toiminut oikein millään tavalla, Jerry haisteli lähinnä että missä olisi hyvä kohta merkata. Kolme kertaa teimme hajuhakua ja sitten vaihdettiin tyyliä Jorman ehdotuksesta. Eeva meni piiloon 20-30 m päähän ja kutsui Jerryä muutaman kerran ennen kuin päästin lähtemään ukolle. Jerry lähti oikein innoissaan ja ääniavut tuntuivat toimivan hyvin. Nyt vaan pitäisi saada toistoja samalla tavalla, hetsata ennen kuin tulee metsään, ottaa toistot tiivisti ääniapujen kanssa, lähteä nopeasti pois kun ukot on löydetty ja kehua mennessä. Eli ihan ykköstavoitteena on että Jerry kiinnostuisi maalimiehistä ja haluaa oikeasti löytää ne. Saa nähdä ehtiikö tämän vuoden puolella enää hakumetsään kun alkaa viikonloput täyttyä joulun lähestyessä, mutta ensi keväänä viimeistään sitten.

Hyppytekniikkavalmennus osa II

Hupsista, viime päivityksestä on aika vierähtynyt ihan huomaamatta. Tässä välissä ollaan treenattu ahkerasti agilityä, käyty moikkaamassa Jerryn kasvattajaa, lenkkeilty ja valmistauduttu tulevaan Jyväskylän näyttelyyn.

Maanantaina kävimme Helsingin alaosaston näyttelytreeneissä Lohjalla, treenit veti Pia Englund. Hyvät treenit, huomasi että Jerry on hieman vanhempi ja rauhallisempi kuin vajaa vuosi sitten samoissa treeneissä. Vähemmän piippausta ja häntä paremmassa asennossa:D

Tiistaina oli hyppytekniikkavalmennuksen toinen osa, olin jälleen hieman myöhässä aloituksesta kun pääsin Vihdintien punaiseen aaltoon. Koirat lämmitettiin viiden-kuuden esteen sarjalla, jossa oli kasvava väli. Tämä meni ok, ja Jerry lähti hyvin jäniksen perään eli itse pidin pannasta kiinni ja toinen tulee kutsumaan jerryä, jonka jälkeen juoksee esteiden yli ja päästän lopulta Jerryn perään. Seuraavassa harjoituksessa oli neljä estettä peräkanaa, joista viimeistä liikutettiin askel kerrallaan, ensin väliä kasvatettiin ja sitten pienennettiin. Viimeisen välin etäisyys vaihteli 9-16 askeleen välillä. Harjoituksen tarkoituksena oli katsoa miten koira osaa hahmoittaa ponnistuspaikan ja ymmärtääkö ottaa parhaan askelmäärän esteiden väliin. Jerry osasi tämän hyvin, mutta harjoituksessa kuulemma näkee heikon takaosan. Saimme jumppaliikkeitä kotiläksyksi samoin kuin käskyn käydä fyssarilla. Jerry pääsee tsekattavaksi joulukuussa Aistiin ja kotona nostetaan takatassuja ja harjoitetaan takaosan syviä lihaksia panamalla kämmen kevyesti toiselle puolelle takaosaa, jolloin Jerryn pitäisi nojata vastaan eikä antaa paineelle periksi ja liikuttaa jalkoja. Harjoitusta voi tehostaa jos etujalat ovat korkeammalla kuin takajalat. Viimeistä harjoitusta ei koko porukka ehtinyt tehdä, mukaanlukien me. Harjoitusta kutsuttiin 6-9-9 askelvälien mukaan. Alkuun oli hyvin matala este ja sen jälkeen kuuden jalanvälin päässä okseri. Sen jälkeen kaksi estettä 9 askelvälin päässä molemmat. Harjoitus näytti kivalta, ja siinä näkee kuulemma etäisyyden arviontikyvyn lisäksi miten koira osaa siirtää painoa kun heti pienen alkuesteen jälkeen tulee okseri.

Ruotsista kuului surullisia uutisia, toinen blue merle tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tuntuu pahalta vaikka en pentua koskaan nähnytkään. Muuten pennut voivat hyvin ja näyttävät oikein lupaavilta. Alla kuvat Ionielle ja Alfille kotiinjääneestä Mollie-tytöstä ja toisesta trikkipojasta.

Ihanaa päästä pitkästä aikaa näyttelyyn, alkaa tulla jo vieroitusoireita kesän tiiviin näyttelyrupean jälkeen kun Porvoostakin on kulunut jo yli 2 kuukautta!