Hyppytekniikkavalmennus osa II

Hupsista, viime päivityksestä on aika vierähtynyt ihan huomaamatta. Tässä välissä ollaan treenattu ahkerasti agilityä, käyty moikkaamassa Jerryn kasvattajaa, lenkkeilty ja valmistauduttu tulevaan Jyväskylän näyttelyyn.

Maanantaina kävimme Helsingin alaosaston näyttelytreeneissä Lohjalla, treenit veti Pia Englund. Hyvät treenit, huomasi että Jerry on hieman vanhempi ja rauhallisempi kuin vajaa vuosi sitten samoissa treeneissä. Vähemmän piippausta ja häntä paremmassa asennossa:D

Tiistaina oli hyppytekniikkavalmennuksen toinen osa, olin jälleen hieman myöhässä aloituksesta kun pääsin Vihdintien punaiseen aaltoon. Koirat lämmitettiin viiden-kuuden esteen sarjalla, jossa oli kasvava väli. Tämä meni ok, ja Jerry lähti hyvin jäniksen perään eli itse pidin pannasta kiinni ja toinen tulee kutsumaan jerryä, jonka jälkeen juoksee esteiden yli ja päästän lopulta Jerryn perään. Seuraavassa harjoituksessa oli neljä estettä peräkanaa, joista viimeistä liikutettiin askel kerrallaan, ensin väliä kasvatettiin ja sitten pienennettiin. Viimeisen välin etäisyys vaihteli 9-16 askeleen välillä. Harjoituksen tarkoituksena oli katsoa miten koira osaa hahmoittaa ponnistuspaikan ja ymmärtääkö ottaa parhaan askelmäärän esteiden väliin. Jerry osasi tämän hyvin, mutta harjoituksessa kuulemma näkee heikon takaosan. Saimme jumppaliikkeitä kotiläksyksi samoin kuin käskyn käydä fyssarilla. Jerry pääsee tsekattavaksi joulukuussa Aistiin ja kotona nostetaan takatassuja ja harjoitetaan takaosan syviä lihaksia panamalla kämmen kevyesti toiselle puolelle takaosaa, jolloin Jerryn pitäisi nojata vastaan eikä antaa paineelle periksi ja liikuttaa jalkoja. Harjoitusta voi tehostaa jos etujalat ovat korkeammalla kuin takajalat. Viimeistä harjoitusta ei koko porukka ehtinyt tehdä, mukaanlukien me. Harjoitusta kutsuttiin 6-9-9 askelvälien mukaan. Alkuun oli hyvin matala este ja sen jälkeen kuuden jalanvälin päässä okseri. Sen jälkeen kaksi estettä 9 askelvälin päässä molemmat. Harjoitus näytti kivalta, ja siinä näkee kuulemma etäisyyden arviontikyvyn lisäksi miten koira osaa siirtää painoa kun heti pienen alkuesteen jälkeen tulee okseri.

Ruotsista kuului surullisia uutisia, toinen blue merle tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tuntuu pahalta vaikka en pentua koskaan nähnytkään. Muuten pennut voivat hyvin ja näyttävät oikein lupaavilta. Alla kuvat Ionielle ja Alfille kotiinjääneestä Mollie-tytöstä ja toisesta trikkipojasta.

Ihanaa päästä pitkästä aikaa näyttelyyn, alkaa tulla jo vieroitusoireita kesän tiiviin näyttelyrupean jälkeen kun Porvoostakin on kulunut jo yli 2 kuukautta!