Agilityä

Kun palaa ajatuksissaan viime viikkon, niin päällimmäisenä on ajatus, ettei tapahtunut mitään. Johtuu varmaankin suht kiireisistä menneistä kuukausista:) Mutta kun miettii tarkemmin, niin tehtiinhän me Jerryn kanssa niitä ja näitä.

Tiistaina oli agitreenit, tehtiin rataa kahdessa pätkässä ja lopuksi kokonaisena. Meni ihan ok, kunnes rataa tehdessä radan päähän ihan esteen viereen tuli rähjäävä aussi, johon aika monen keskittyminen meni. Tuli myös kaahausreaktio keinun jälkeen, Jerry vain juoksenteli sinne tänne ja kysyi että "Mamma sano nyt mihin mennään, sano nopeasti!" Muuten on ihan mukava huomata, että koira ja ohjaaja on molemmat hieman kehittyneet, ainakin uskaltaa jo treeneissä kokeilla rohkeimpia vaihtoehtoja, vaikkei ne aina onnistukaan. Sain myös kauan odotetun ilmoituksen, että päästään AgiTokoDogs ryn (ATD) jäseneksi, ja treenaamaan heidän kanssa. Jossu on jo kauan promonnut omaa seuraansa, ja nyt päästään ensin koejäseneksi ja jos kaikki menee hyvin niin vuden jälkeen pääsee varsinaiseksi jäseneksi. Perjantai on ensimmäiset treenit, ja ryhmä koostuu kuulemma mölli-kakkosluokan koirista, eli paljon tulee uutta ja haastavia ratoja. Odotan innolla!

Viikonloppu meni kavereiden kanssa, ja Jerry pääsi intoilemaan vasta su iltana, kun mentiin Pajamäkeen Annen, Ekin ja Mikin kanssa lenkille Talin ympäristöön. Jerry nauttii kun pääsee juoksemaan vapaana golfkentällä, siellä on niin paljon tilaa ja hyvä juoksennella ympäriinsä. Käymme siis ilta-aikaan, kun golfaajat ovat jo pakanneet kimpsut ja kampsut ja suunnanneet kotia kohti. Alla kuva pojista edellisenä kesänä Malminkartanon jätemäen huipulla. Aika moni ei-collieihminen hieraisee silmiänsä kun pojat tulevat vastaan lenkillä:)

Kävimme tänään treenien sijasta epiksissä Purinalla, ja hauskaa oli. Luotin liikaa siihen, että maxit ovat vikana, ja oltiin paikanpäällä vasta puoli seiskan jälkeen vaikka kisat olivat alkaneet kuudelta. Tällä kertaa maxit olikin päätetty laittaa ensimmäiseksi luokaksi, joten maximöllit olivat lopettelemassa kun saavuttiin paikalle. Mentiin sen sijaan sitten medeihin, ja molemmille jäi oikein hauska fiilis radasta. Radalla oli muutama teknisesti haastava kohta, jotka selvitettiin ihan hyvin, ja Jerry meni kovaa. Ainoastaan yksi rima tippui huolimattonuuttani, huitaisin koiran esteen suuntaan ja lähdin jo puomin luokse, jolloin Jerry varmasti kääntyi jo ilmassa ja rima tippui.

Pennut voivat hyvin, ovat eloisia ja leikkisiä, ja täyttivät 25.9. huikeat 1 kk! Vielä kuukausi ja pennut ovatkin jo luovutusikäisiä. Toivon kovasti, että pennut löytävät hyvät ja rakastavat kodit! Alla kuva koko perheestä, mamma ja pennut touhuamassa pentulaatikossa.